Elämää Lempimuonan taustajoukoissa

Musch jouluiloa kampanja!

2011-12-14T15:55:00.000+02:00

Oletko jo kuullut Muschin jouluiloa -kampanjasta?

Musch lahjoittaa koiran- ja kissanruokaa kolmelle suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle, ja hommahan toimii niin, että jokaista Muschin Facebook tykkääjää kohden lahjoitetaan 100gr ruokaa!
Eli käy klikkaamassa "tykkää", niin olet omalta osaltasi vaikuttamassa.

Tällä hetkellä lahjoitettavaa ruokaa on kasassa jo reilut 2300kg, mutta tavoitteena heillä on huimat 5000kg, joten kutsu kaverisikin tykkäämään, niin saadaan yhdessä tuo potti täyteen! :)

Kampanjasta voit lukea lisää täältä
Tykkäämään pääset tästä

Kalkkunaherkut

2011-12-05T14:24:00.000+02:00

Vuokon kalkkunaherkut

Tarvitset:

Kalkkunan luutonta jauhelihaa 500g

Kananmunia 2kpl

Sekoita tasaiseksi massaksi ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista 200 asteessa n. 20min.

Laske uunin lämpotila 50 asteeseen ja kuivata

kalkkunaherkkua uuninluukku raollaan n. 20 min.

Paina piparkakkumuotilla haluamasi muotoisia herkkupaloja,

tai leikkaa veitsellä neliöiksi.

Joulukalenteri

2011-11-30T17:00:00.000+02:00

Ekat VOI-luokan Mejä-kokeet !

2011-07-18T11:05:00.000+03:00

Vieno kävi eilen Sastamalan Masossa ekoissa VOI-luokan MEJÄ-kokeissaan!
Eikä voi muuta olla, kuin erittäin tyytyväinen!! :)
Katkokulmasta suoriutui hienosti, makuut olisi voinut merkata paremmin, eli niitä reenaillaan nyt lisää. Aikaa jäljellä kului n. 30min, mihin oon myös tosi tyytyväinen!
Kivaa taas oli, ei muuta kuin koekalentereita tutkimaan, jos vaikka vielä johonkin päästäisiin :)
Tulos siis VOI 1, pisteillä 45

Tuomarin, Marko Aaltonen, koeselostus:
Nopeasti jäljelle. Kreppien osuus ohjattuna. Vieno jäljestää pääasiassa ilmavainulla tehden pientä hakukuviota jäljen sivuille. 1 (katkokulma) yhdellä kaarroksella veretyksen alkuun, 2. ja 3. ulkokautta pienellä kaarroksella. Makuut 3 ja 4 merkitään hyvin, 1 ja 2 vauhtia hidastaen. Kaadolle pysähtyi nuuhkimaan sorkkaa. 2. osuuden alussa risteävät riistapolut teettävät hieman töitä. Selvittää kuitenkin itsenäisesti. Kokonaisuudessaan erinomainen suoritus.

VOI VOI... Voittaja luokka kutsuu...!

2011-06-06T14:11:00.001+03:00

Viikonloppu kului tämän kauden toisessa MEJÄ-kokeessa, tällä kertaa Kihniössä.
Lauantai rämmittiin helteisessä metsikössä jälkien tehden, miljoona hyttystä kimpussa!

Sunnuntaina päästiin taas itse asiaan, ja Vienolle arpoontui tälläkin kertaa aamun ensimmäinen jälki, mikä toki meille sopi paremmin kuin hyvin, sillä päästäisiin metsään ennenkuin aurinko alkaa porottaa kuumimmillaan.

Alkumakausta Vieno tutki tarkkaan, ja maiskutti siitä löytyviä veriklönttejä. Liikkeelle lähdettiin hienosti, ja edettiin tasaisen varmasti ensimmäiselle ojalle asti. Ojan ylitystä hetken empi, mistä kannattaa ylittää, sopivan kohdan löydyttyä matka jatkui taas tasaista tahtia. Maasto oli melko kiva, pientä suopursukkoa osui matkalle, mutta vain hetkeksi aikaa.

Koe oli kolmen tuomarin koe, tai oikeastaan kahden tuomarin koe ja samaan aikaan oli Parsonrussellinterrerit ry:n mestaruuskoe jonka tuomaroi kolmas tuomari.
AVO koiria oli yhteensä 7, joista ainoa AVO1 tulos Vienolle.

Pisteitä saatiin yhtä vaille täydet, 49 pistettä! Kaksi koetta tältä kaudelta (kaikenkaikkiaan tämä oli Vienon kolmas MEJÄ-koe), molemmista AVO1, eli ei ollenkaan huonosti ;) Tämähän tarkoittaa, että jatkossa startataan VOI-luokassa! Nyt saadaankin alkaa treenaamaan ihan uusia juttuja Voittaja-luokkaa silmälläpitäen, kuten katkokulmaa.

Tuomarin, Seppo Tavi, koeselostus:
Lähtömakaus tutkitaan huolella ja sitten tehtävä kirkkaana jäljelle. Pirteää jäljestystä suoraan keskivaiheen ojille, joilla hieman tarkastelua. Ilma/maavainuyhdistelmä toimii ja jäljestys jatkuu makaukselle, joka osoitetaan hyvin. Kulma yhden metrin kaarroksella, toinen osuus tarkasti sopivaa vauhtia. Makaus osoitetaan taas hyvin ja kulma yhden metrin kaarroksella. Suoran alun ojalla pikku tarkistus ja sitten selkeää jälkityötä sorkalle, jolle Vieno jää nuuskimaan. Vieno osoitti valmiutensa vaativampiin tehtäviin, vaikka nyt hiukan niukkamittainen jälki tilannetta helpottikin.

MEJÄ-kokeessa Masossa

2011-05-30T10:51:00.000+03:00

Päästiin Vienon kanssa tämän vuoden ensimmäiseen MEJÄ-kokeeseen Sastamalan Masoon, lauantaina oli jälkitalkoot ja sunnuntaina päästiin itse asiaan.

Vienolle arvottiin aamun ensimmäinen jälki, joten omaa vuoroa ei tarvinnut kauaa odotella. Pikkuterrieri oli jo intoa täynnä kun pääsi autosta pois ja sai jälkivermeet päälleen. Nenänpää väpättäen se jo nuuhki mihinkähän päin metsää sitä kohta pääsee.

Jäljelle Vieno lähti ihanalla innolla ja reippaasti lähdettiin etenemään, matkalla jäljen vierestä löytyi pieni lammikko jossa Vieno kävi vähän pulikoimassa, mutta palasi sitten samantien jäljelle. Vipalla osuudella löytyi ihanat tuoreet peuran jäljet, joita haisteli ikuisuudelta tuntuvan hetken, mutta ONNEKSI palasi takaisin jäljelle, eikä otettu hukkaa vipaltakaan osuudelta :D

Riistaa, ja riistajälkiä oli nähty jälkimaastoissa todella paljon! Kokeen kymmenestä AVO-luokan koirasta vain 3 sai tuloksen, ja meidän pikkuinen Vieno vetäisi parhaat pisteet!

Oli kyllä kaikenkaikkiaan kiva viikonloppu Tammermaan Mäyräkoirakerhon järjestämässä kokeessa, toivottavasti päästään joskus uudelleen! :)

Niin, tuloksena siis AVO 1, pisteillä 47

Tuomarin, Katri Laaja, koeselostus:
Vieno tutkii sille osoitetun lähtömakauksen ja se ohjataan määrätietoiseen jäljestämiseen.
Vieno etenee reipasta kävelyvauhtia pääosin ilmavainuisesti, joka saa sen ajoittain etenemään jäljen sivussa tuulen vaikutuksia myötäillen. 1. osuus jälkitarkasti paitsi yksi pieni uintiretki jäljen sivuun. Molemmat kulmat tarkasti ja makaukset merkkaa pysähtyen. 2. osuus jälkitarkasti. 3. osuuden puolivälissä laaja tuoreiden peuranjälkien tarkistus, joilta palaa takaisin verijäljelle ohjaajan oikea-aikaisen kehoituksen myötä. Kaadosta ensin ilmavainu, mutta sitten tarkka maavainuinen jäljestys sorkalle, jota jää tutkimaan. Iloiseen, jälkitarkkaan ja hyvin etenevään jälkityöhön pystyvä koira, joka hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Väsynyt MEJÄilijä huilimassa

Topi 10-v!

2011-03-05T20:23:00.000+02:00

Huh, kuinka aika menee! Vastahan se pienen pieni pallero meille tuli...
Synttäreitä on vietetty Pohjanmaalla reissussa, lahjojen ja herkkujen kera :)
Herkuista ovat saaneet osansa toki muukin lauma, tosin Vuokko ei oikein arvostanut paprikaa joka on yksi Topin lemppareista. Huomenna koittaa kotiinlähdön aika, mutta eiköhän näitä tasavuosia juhlisteta vielä pitkin ensi viikkoa!

Hyvää Ystävänpäivää!

2011-02-14T13:15:00.000+02:00

Lunta, lunta ja vielä vähän lunta...

2011-01-13T17:20:00.000+02:00

Eilen käytiin Vienon kanssa piiitkästä aikaa agiliitelemässä, kun joulutauon jälkeen Pro Caniksen agilitytreenit taas alkoivat. Treenit meni ihan kivasti, ainakin intoa oli entiseen malliin. Aalta teki kyllä melko loikan, mitä ei yleensä ole tehnyt, joten tarvii alkaa suunnittelemaan jotain noiden kontaktien varalle, ennenkuin meillä on kunnon kontaktiongelma. Ellei jo ole...

Koko eilisen päivän pyrytti lunta oikein kunnolla, ja niin taitaa tehdä taas parhaillaan. Aamuisen hihnalenkin jälkeen katselin, että meillä alkaa olla pihalla lunta polveen asti! Lapiolla on tehty erinäisiä käytäviä pihaan, mutta eipä paljon muualle ole pikkukoiruuksilla asiaa. Tosin asia voi olla eri jos kunnon hankikanto saadaan, varsinkin kun pihaa kiertävä aita alkaa hautautua myös mukavasti lumen alle... ;)

Iltaherkut Kongeista

2011-01-11T22:14:00.003+02:00

Huh, jotenkin veto pois ja laiskottaa.. Liekö jo kevätväsymystä ilmassa, johan nyt on jo tammikuukin päässyt hyvään vauhtiin ;)
Aamulla ehdittiin käydä tunnin metsälenkillä, sitten kiireenvilkaa töihin ja koirat jäivät kotiin huilaamaan.
Ja hyvin onkin huilattu, iltasella väsynyttä emäntää vastassa oli 4 iloista terrieriä täynnä energiaa.
Ajattelin keksiä koiruuksille jotain helppoa puuhasteltavaa, ja päätin tarjoilla iltaruuan kongeista. (Idea tosin meinasi kariutua jo alkumetreille, kun neljättä kongia ei meinannut löytyä mistään...)
No, kaikki Kongit lopulta löytyi, ja täytettiin herkullisen näköisella possu&nauta palaliha-kasvissose sörsselillä. Ihan koko annoksia ei saanut sisään ahdettua, vaan loput syötiin perinteisesti kulhoista "alkupalana".

Vaikka ihan kivaa vaihtelua normi ruokakupeista syömiseen tämäkin, niin puuhastelua ei tästä kyllä kovin pitkäksi aikaa riittänyt... Muutamassa minutissa putkilot tyhjättiin kielillä kaivamalla, paitsi Vuokko, joka omaan tyyliinsä viskoi Kongia pitkin suihkukaappia ja näin yritti saada evästä sielä tippumaan. Mutta ainakin Vuokolla riitti tekemistä pidemmäksi aikaa ;D
Täytynee seuraavan kerran laittaa vähän haastavampaa täytettä, tai laittaa sinne hyvissä ajoin ruoka ja pakastaa se niin on vähän enemmän tekemistä.

Huomenna Vienon joululoma loppuu, kun Agilitytreenit taas starttaavat Mouhiksella. Mukava homma, johan tätä on odoteltukin, tuumaa Vieno. Ja emäntä on samaa mieltä :)

Kirpakkaa lenkkisäätä

2011-01-04T17:52:00.000+02:00

Olikin vaihteeksi taas oikein kunnolla pakkasta, lähemmäs -20 astetta näytti aamulla mittari. Niinpä laitettiin takit päälle pikkukoiruuksille ja pakkassuihketta tassuihin, niin johan tarkeni taas lenkkeillä ;)

Rentoilua ja pelailua

2011-01-01T23:39:00.000+02:00

Niinpä se vuosi sitten vaihtui, aika rauhallisissa merkeissä meidän osalta. Lähdettiin jo päivällä kaupungille leffaan ja syömään, ja kotiin tultiin jo alkuillasta. Uusi vuosi otettiin vastaan ihan oman porukan kesken koirien kanssa kotosalla.

Tänään ollaankin vietetty melkoista rentoilupäivää. Nukuttiin aamulla koko jengin voimin pitkään, kunnes Vieno ilmoitti että nyt alkaa makoilut riittämään ja nälkäkin jo olisi.
Pitkän metsälenkin jälkeen ollaan vain löhöilty, nautittu juustoista ja punaviinistä, ja koirat pelailivat vuorotellen Tornadolla. Tosin olivat vähän eri mieltä tuosta vuorottelusta, kaikki olisivat halunneet olla vuorossa kokoajan. Vuokko muunmuassa rymisteli portaikossa olevan portin läpi yläkertaan omia aikojaan, mutta joutui silti odottamaan kiltisti omaa vuoroaan...

Hauska seurata miten omanlaiset tyylinsä kaikilla on peliä pelata. Vieno nuuskuttaa kovaan ääneen ja maltillisesti peliä pyörittämällä saa namit esille, kun taas Vappu malttamattomana haluaisi ottaa pelin hampaisiinsa ja peliä viskelemällä tiputtaa namit esiin.
Kumma kyllä, kurja emäntä ei pelin heittelyä sallinut, vaan Vappukin joutui pelailemaan ihan perinteiseen tyyliin.
Pientä videonpätkääkin on pelailuista tallennettu, jos vaikka jossain vaiheessa saisi tännekin näytille ;)

Tänään ei lenkillä kameraa ollut mukana, joten kuvat eiliseltä lenkiltä

Hyvää Uutta Vuotta!

2010-12-31T14:58:00.000+02:00

Lempimuona kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa oikein hyvää uutta vuotta 2011!

Vappu bloggaa

2010-12-30T23:29:00.002+02:00

Heippa vaan, mä oon Vappu.
Ajattelin ottaa näppiksen omiin tassuihini, kun ei tuosta emännästä näköjään bloggaajaksi ole. Ei paljoa ole uusia postauksia näkynyt, ei sitten viime lokakuun!

Tänään ihan aamutuimaan lähdettiin koko porukalla trimmattavaksi. Oli kiva pitkästä aikaa päästä moikkaamaan Saria, vaikka ei mun kampauksessa kyllä mielestäni mitään vikaa ollutkaan.
Emäntä siihen jäi vaihtamaan hetkeksi aikaa kuulumisia, kunnes lähti töihin. Ja mitä tekee mun tytär Vuokko, ajatteli sitten karata samalla oven avauksella kun emäntä oli lähdössä. Eikä siinä vielä mitään, mutta Vieno lähti Vuokon perään ja molemmat juoksivat autolle, aivan niinkuin kukaan ei huomaisi... Pikkusen kyllä pisti nolottamaan, eikö toi nuoriso osaa käyttäytyä ollenkaan!

Iltapäivällä meitä sitten tultiin hakemaan, ja ajeltiin suoraan kotiin. Emäntä lähtikin samantien töihin, mutta ei se mitään, mä olin ainakin niin puhki sen trimmireissun jälkeen etten sitä olisi jaksanutkaan alkaa viihdyttään. Ihan tarpeeksi siinä ehdittiinkin huilia, kunnes se tuli kotiin ja laittoi meille iltaruuat. Samantien meille puettiin valjaat, ja valjaisiin pienet lamput. Sen jälkeen oli kyllä ihan uusi juttu, kun mun tassuihin suihkutettiin jotain oudolta tuoksuvaa ainetta! Ja niin suihkutettiin muidenkin tassuihin, kuulema jotain, jonka pitäis auttaa tassut pysymään puhtaina lumesta. Ei muuta kuin autoon taas ja matkattiin meidän lenkkimetsälle. Sielä meitä odottikin jo meidän kaverit, Lila (on muuten mun siskon tyttö), Lilan tytär Lime, ja Greippi. Niin ja niiden emäntä tietty kans, oli niille kuskina.

Nyt oonkin sitten vähän dataillu täs koneella, ja loppuillan otan vaan ihan rennosti sohvannurkassa.
Mukavat illanjatkot vaan teille, palaillaan taas!

Ai niin, se tassusuihke oikeesti toimi! Yli tunti lumisessa metsässä tarpomista, eikä jääpaakkuja varpaiden välissä :)

-Vappu

MEJÄ kokeessa Ähtärissä

2010-10-11T13:29:00.000+03:00

Huh, nyt se on takanpäin. Nimittäin meidän ensimmäinen MEJÄ koe!

Koe pidettiin Ähtärissä, ja tuomarina meidän jäljellä oli Jari Salokanto.
Tuomarin koeselostus:

Westie Vieno touhotti suorastaan innoissaan päästessään jäljen makuun. Se haarukoi ilmavainulla nenänpään melkein pyöriessä ilmassa ja jäljen suunta löytyykin nopeasti. Ensimmäinen osuus jäljestetään puhtaasti hakien pientä siksakkausta varmistamaan oikeaa etenemissuuntaa. Toisella osuudella riistan jäljet alkavat häiritsemään ja nenän valikko joutuu koetukselle arpoessaan oikeaa suuntaa. Koira hyvin tietää, mitä jälkeä emäntä toivoisi sen seuraavan, mutta toisaalta... Metsässä on lukemattomia ja tuoreehkojakin jälkiä, jotka houkuttavat hirveästi. Tämä päättämättömyys johtaa pitkään pyörimiseen aivan jäljen lähituntumassa toisen osuuden lopussa eikä omin avuin ja haluin päästä enää verijäljelle. Koira palautetaan jäljelle, mutta jäljestyksen makuun ei tahdota päästä sitten millään. Riistan hajuja on ilmeisesti aika laajalla. Pitkään koira saa hieroa hajunystyröitään ennenkuin jäljestys alkaa sujua. Viimeisen osuuden alussa riistan hajut vievät koiran vääjäämättömästi uudestaan mukaansa ja koira pitää kutsua vielä kerran ottamaan uutta vauhtia jäljen päälle. Tämän jälkeen jäljestetään loppuun asti aluksi hieman haparoiden, mutta loppua kohden parantaen taas alkuosuuden malliin.
Ensimmäisellä kulmalla koira pyörii melko lailla eikä havaitse makuuta ollenkaan, toinen makuu tutkitaan erittäin tarkasti, kaadolle koira hiipii varovasti, mutta omii sen lopulta nuollen. Osoitti taitavat nenänkäyttö taitonsa, mutta uskollisuus verijälkeen on vielä häilyvä.

Kivasti siis meni, harjoittelumäärään nähden olen tosi tyytyväinen. Ne muutamat treenijäljet mitä ollaan tehty, on ollut varmaan max kolmanneksen kisajäljestä, eikä yhtään kisamittaista jälkeä olla treenattu.
Maasto oli ihan kiva, ei mitään suurempia tiheikköjä, aika paljon soista pehmeää pohjaa, muttei kuitenkaan niin pehmeää että koiran olisi ollut vaikea siinä kulkea.
Ojan ylityksiä osui jäljelle varmaan lähemmäs kymmenen, mutta vai parissa niistä oli vettä. Eipä kyllä meidän vesipedolle tuottanut ne mitään vaikeuksia ;)

Niin ja se oma osuus, eli jäljen tekeminen ja opastus, sujui nekin ihan hyvin. :)
Harmi vaan, että nämä oli kauden vipat kokeet, ensi vuonna on kyllä pakko päästä uudelleen!

Laukaisutestin jälkeen odottelua...

Vienon kuulumisia

2010-10-08T13:00:00.000+03:00

Ihanaa, Vienon juoksujen loppumisesta jo 4 viikkoa, eikä valeraskausoireista tietoakaan!
Vapulla ja Vuokolla ei valeraskauksia ole koskaan ollut, ja siksi olikin outoa kun Vienolla juoksujen jälkeen alkoi tissit kasvaa, "pentuja" hoivattiin ja mikään aktiviteetti ei kiinnostanut pätkän vertaa. Onneksi oireet oli Vienollakin melko lieviä, pentujen hoivaaminen loppui kun "pennut" eli pari pehmolelua otetiin pois ja kaikki muutkin lelut jemmattiin parempaan talteen. Ärsyttävin oire vaan oli se totaalinen haluttomuus ja flegmaattisuus, treeneistä ei meinannut tulla mitään, eikä mitkään lelut käyneet palkaksi muuten täysin leluilla palkattavalle koiralle.
Seuraavan juoksun kohdalla tiesin varautua, ja ensimmäisestä juoksupäivästä Vieno sai ruokansa joukossa vadelmanlehtitabletin , ruoka-annosten kokoa vähän pienennettiin, ja liikuntaa ym puuhastelua lisättiin. Näillä on menty kaikkien juoksujen kohdalla, niin myös tällä kertaa, eikä valeraskaudesta mitään merkkejä! Treenit on sujuneet ihan normaaliin tapaan, ja kiinnostus leluja kohtaan on säilynyt ennallaan. Jes! :)
Onhan tässä toki vielä muutama viikko jäljellä siihen kun "pennut" syntyisivät, mutta hyvältä näyttää tähän mennessä.

Keskiviikkona oli taas Vienon aglitytreenit ProCanis hallilla Mouhijärvellä. Treenit meni muuten kivasti, mutta Vieno on nyt keksinyt että pujottelun voi lopettaa siinä kymmenennen kepin kohdalla... Eipä muuta kuin keppitreeniä sitten enemmän.

Huomenna olisikin ohjelmassa veritystalkoot Ähtärissä, sillä sunnuntaina on Vienon ekat MEJÄ-kokeet! Hih, vähän jännää, lähinnä se oma osuus että osaan huomenna suunnistaa jäljen oikein, ja vielä muistan sunnuntaina opastaa jäljen oikein... ;)

Vieno Mejäilemässä

2010-10-03T15:05:00.002+03:00

Käytiin eilen tekemässä Vienolle pieni MEJÄ-harjoitusjälki, joka sitten tänä aamuna ajettiin.

Tänään ensin käytiin pienellä aamulenkillä ja sitten siirryttiin autolla lähemmäs jälkeä. Kävin viemässä sorkan kaadolle, otin Vienon autosta ja puin valjaat ja jälkipiuhan, ja lähdettiin kävelemään kohti jäljen aloitusta. Vieno oli ihan innoissaan! Hurjaa kyytiä veti eteenpäin, tiesi kyllä mitä pääsee kohta tekemään.
Koejäljellä koiraa saa opastaa ekat 10 metriä, ja tänään oli tarkoitus treenata tuo alkupätkän opastus huolella, yleensä kun olen näyttänyt vain alkumakuun ja päästänyt Vienon jäljelle. Alkumakuuta Vieno tutki hetken, ja sitten suuntasi intoa täynnä jäljelle. Tässä vaiheessa vaan sitä energiaa ja intoa on niin paljon, että alun opastus tulee kyllä tarpeeseen, saa sillä hieman rauhoitettua koiraa, muuten saattaa tulla hukka jo alkupätkällä kun ei innostukseltaan ehdi keskittymään kunnolla.

Eka osuus meni tosi kivasti, ensimmäinen kulma ja makuu löytyi, sitä Vieno hetken tutki ja jatkoi hienosti oikeaan suuntaan. Tokalla osuudella vähän harhaili jäljen vierellä, mutta ei kuitenkaan kauemmas lähtenyt huitelemaan, ja toka kulmakin taas lötyi ja merkattiin. Tässä vaiheessa sitten tuli hukka, Vieno lähti ihan muuhun suuntaan kuin jälki olisi mennyt, kovasti kyllä teki töitä koko ajan, enkä tiedä olisiko sitten eksynyt jollekin riistajäljelle. Lopulta oikea jälki taas löytyi, ja loppu pätkä meni taas kivasti. Ensin pyyhälsi jäljen vierustaa kaadon ohi, mutta ilmavainulla palasi kaadolle. Hienosti jäi sorkan luo, ja siinä vaiheessa tulikin jo ohjaajan taskusta pikkurasia keitettyä broilerin maksaa ja sydäntä palkaksi.

Ihan onnistuneet treenit oli, jälki tosiaan oli melko lyhyt, ihan max. 300m.
Parasta koko treeneissä taisi olla kun näki kuinka tohinalla ja innoissaan Vieno lähti jäljelle :)

Kamera ei matkannut metsään tällä kertaa, mutta tässä pari kuvaa kesäiseltä jäljeltä Vapun kanssa:

Vappu makuuta tutkimassa

Kaato löytyi, ja nyt herkutellaan palkalla :)

Vieno ja Topi Piiran käsittelyssä

2010-09-29T17:11:00.000+03:00

Vieno ja Topi pääsivät tänään Piiran huollettaviksi.

Varsinkin Vienon kohdalla jännäsin mitä sieltä löytyy, viime kerrasta kun on jo kolmisen kuukautta aikaa, eikä Vienoa ole tässä välissä käytetty hierojalla tai fyssarilla. Ongelma tällä pikkukoiralla meinaa olla suurempi rohkeus kuin taito... Lenkillä pompitaan kiviltä ja kallioilta toiselle, sen kummemmin valloitettavan kukkulan kokoa katsomatta.
Onneksi mitään suurempaa ei kuitenkaan löytynyt, lantiokin oli nyt suorassa. Toiselta puolen lantiosta löytyi lukko joka saatiin auki, ja vasen kylki oli melko jumissa.
Syvissä lihaksissa oli selkeitä puutteita ja niitä tarvii nyt reenata ahkerammin. Samaten takapäätä vahvistetaan ylämäkikävelyllä ja uintiharrastusta jatketaan.

Topilla oli koko ranka jonkin verran jumissa, eniten niskan ja lantion kohdalla, mutta ei onneksi mitään isompaa löytynyt. Topilla oli edellisestä käynnistä se sama kolmisen kuukautta aikaa.
Topi sai omat jumppaliikkeet millä vahvistetaan takapään syviä lihaksia.

Vuokko ja Hiiri

2010-09-28T16:34:00.002+03:00

Vuokko sai kuukausi sitten Ikean tuliaisena pienen valkoisen pehmohiiren, josta tulikin yllättäen Vuokon lempparilelu. Hiirellä ei oikeastaan leikitä ollenkaan, vaan sitä pidellään tassujen välissä ja sitä nuollaan ja lussutetaan.
Lenkille lähtiessä hiirelle etsitään piilopaikka minne se laitetaan odottamaan. Hyviä piilopaikkoja ovat mm. sohvatyynyjen taustat, pedit, pihalla kukkapenkit, sekä aidan alta toiselle puolelle tuuppaaminen.
Illan tullen hiiri kuskataan yläkertaan ja otetaan sänkyyn nukkumaan. Aamulla herätessä on kiire katsastamaan tilanne pihalla, sekä syömään aamuruoka, eikä hiiren olemassa oloa heti muisteta. Kunhan aamurutiinit on saatu hoidettua, alkaa hiiren etsiminen, kunnes Vuokko muistaa että hiiri taitaa olla vielä unilla ja kipaisee yläkertaan hakemaan hiiren parempaan talteen.
Hiiri oli alunperin valkoinen, nykyään tuosta väristä muistuttaa enää hiukan päälaki, muuten hiiri alkaa olemaan jo mustanharmaa, mutta se ei Vuokkoa tunnu haittaavan.
Niin, hiiri siis maksoi yhden euron, ja on kestänyt pienen terrierin hellässä huomassa jo lähes kuukauden, joten ei ainakaan hukkaan mennyt se euro. ;)

Maksakarkit

2010-08-21T01:47:00.000+03:00

Meidän nelijalkaisten yksi lemppariherkuista on kotona tehdyt maksakarkit.
Helppo ja nopea herkku, ei lainkaan lisäaineita eikä viljaa.
Tässäpä yksinkertainen ohje:

Tarvitset: 

*500g pötkö jauhettua possun maksaa

*1 kananmuna 

Ota maksapötkö sulamaan huoneenlämpöön pariksi kolmeksi tunniksi, tai sulata lämpimässä vesihauteessa.

Pursota sulanut maksa kippoon ja riko kananmuna sekaan, vatkaa kevyesti sekaisin. 

Levitä seos korkeareunaiselle uuninpellille leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. 

Ja ei muuta kuin uuniin paistumaan 175 asteeseen n.20 minutiksi. 

Tämän jälkeen pudota uunin lämpö 50 asteeseen ja tökkää jotain (esim. kuohuviinipullon korkki on tähän hyväksi havaittu..) pitämään uunin luukkua raollaan. Tarkoitus on kuivattaa valmista maksaherkkua. Tässä vaiheessa saattaa uunin eteen ilmestyä nuuskuttavia uunivahteja... 

Anna olla uunissa vielä puolisen tuntia. 

Ota nyt pois uunista, anna jäähtyä ja leikkaa karkit sopivan kokoisiksi suupaloiksi.

Maksakarkit sopivat koulutusnameiksi, välipalaksi, ruokaan lisukkeeksi jne.
Näillä herkutellaan meillä tänä viikonloppuna!

Erikoisnäyttelyssä, ja agiliitelemässä

2010-08-16T17:59:00.001+03:00

Huh, tämän vuoden erikoisnäyttely on nyt takanapäin! Herätys lauantaina kukonlaulun aikaan, ja lähtö klo 6.30 kohti Järvenpäätä. Maailman aamu-unisimman Topin sain hakea puoliväkisin makuuhuoneen sängyn alta juuri ennen lähtöä.
Näyttelypäivä kului lähinnä teltassa koiria kehään valmistellen, aamupäivään asti sadetta ja ukkosta pidätellen, ja koko päivän ampiaisia hätyytellen! Siis ihan järkyttävä määrä amppareita, teltassa oli kokoajan vähintään 1-2 ampparia... Onneksi ketään ei kuitenkaan pistänyt!
Brittituomarilla oli melkoisen tiukka linja ERIä ei kovin helpolla herunut, EH:ta ja H:ta sitten sitäkin enemmän, jopa T:tä jaettiin, mm. junnu- nuorten- ja avoimen luokan nartuissa sai vain yksi koira ERI:n.
Meidän laumasta näyttelyyn lähti Topi, puolustamaan viime vuoden ROP VET sijoitustaan, mutta joutui nyt tyytymään EH:n ja oli veteraani urosten ykkönen. Kuten moni muukin koira näyttelyssä, oli Topikin tuomarin mieleen liian lihava. Kukaan kuudesta veteraanikoirasta ei saanut ERI:ä, joten tänä vuonna ei erkkarissa valittu ollenkaan ROP veteraania.

Topin arvostelu:
Dog very typical, good outline, very pleasing head, good dark eye, nice expression, good lay back of shoulder and rear angulation. Covered the ground well considering the weight he is caring.

Viikko sitten sukuloitiin Etelä-Pohjanmaalla rippijuhlissa, ja samalla reissulla käytiin Vienon kanssa kisaamassa Lapualla agilityssa.
Ykkösluokkalaisille oli sunnuntaina agirata ja hyppyrata, joista jälkimmäiseen olin Vienon ilmoittanut.
Rata oli helppo, mutta kepeillä kämmättiin. Ohjasin huonosti ja ajoin Vienon aloittamaan kepit väärältä puolelta, korjasin ja jatkettiin matkaa. Kepeiltä siis viitonen, ja yliaikaa radalta tuli melkein 4 sekkaa, tuloksena 8,99.

Ai niin, ehdittiinhän me viime viikon alkupuolella tehdä Vienolle yksi MEJÄ harjoitusjälkikin! Ja olikin ihan paras jälki ikinä Vienolla!! :D
Aivan ihanalla innolla lähti pikkuterrieri jäljelle, ja tosi tarkkaan eteni. Ekalla kulmalla hukkasi jäljen, mutta löysi jäljelle itse takaisin, ja loppu meni tosi hienosti ja vauhdikkaasti.
Niin hyvä fiilis jäi niistä treeneistä, että uskaltauduin ekaa kertaa täyttämään hakemuksia MEJÄ-kokeisiin! Toki se harjoitusjälki oli tosi paljon lyhempi, mitä oikea koejälki on, mutta katsotaan nyt.. Toisaalta kautta on enää vähän jäljellä ja kokeisiin vaikea päästä, joten tosi hyvä tuuri kyllä käy jos vielä tälle kaudelle johonkin kokeeseen päästäisiin.

Vieno Lapualla odottelee että pääsisi agiliitelemään

Kohta mennään!

Mustikoita ja ampiaisia

2010-08-04T01:46:00.000+03:00

Viikonloppu vierähti taas mökkeillessä. Koko viikonloppu tuli oltua mökkimaastoissa mustikassa, ja kotiintuomisina olikin rasiakaupalla mustikoita pakkaseen. 4 pientä apulaista tietenkin oli myös marjastamassa, tytöt onneksi osaavat poimia itse omat marjansa, mutta Topi marjastaa mieluiten toisten kädestä tai tilaisuuden koittaessa suoraan marja-astiasta.


Nam nam, kiva lenkki kun täältä löytyy evästä!


Topi

Ylämaan terrierit kukkulalla

Nätissä rivissä

Tänään aamulenkillä meidän Vappu mummelia pisti ampianen takatassuun. Jalkaa alkoi heti särkeä, eikä Vappu varannut sille ollenkaan painoa. Niinpä Vesa otti Vapun syliin ja kantoi takaisin kotiin, kun me muut käytiin tekemässä lenkki loppuun.
Kotona tutkittiin Vapun jalkaa, ja poistettiin ampparin piikki. Annoin kiputabletin, minkä Vappu pian oksensi, annoin vielä kyytabletin palasenkin, muttei pysynyt sisällä sekään.
Vappu oli tosi vaisun oloisena, ja oksenteli jatkuvasti, joi kyllä mieluusti vettä, mutta mikään ei pysynyt sisällä.
Iltapäivällä sekoitin sitten veteen Nutrisal jauhetta, enkä tiedä tehosiko se sitten niin nopeasti, mutta Vappu alkoi selkeästi voimaan paremmin.
Onneksi selvittiin nyt säikähdyksellä, viimeksi ampiaisten hyökätessä Vappu kävi eläinlääkärissä saamassa kortisonia suoneen, ja oli koko päivän tiputuksessa. Toki silloin meitä jahtasi kokonainen ampiaspesällinen ötököitä, kun Vieno uteliaana työnsi nenänsä maa-ampiaispesään.

Huomenna jatkuukin kesätauon jälkeen Vienon agilitytreenit Pro Canis hallilla Mouhijärvellä. Kivaa!

Kasvissosetta talven varalle

2010-07-29T01:16:00.002+03:00

Huomasin eilen illalla kesäkurpitsoja kastellessa, että muutama kurpitsa oli venähtänyt jo megakokoiseksi. Koska kasvimaalla salaateissakin alkaa olla eka satsi valmiina, niin ajattelin pyöräyttää näistä koirille kasvissosetta!
Keräsin isot kesäkurpitsat, saksin jättikulhollisen salaattia, tyhjäsin jääkaapista soseeseen sopivat ainekset ja hain vielä kaupasta vähän kurkkua, valkosipulia, kukka- ja parsakaalia.

7 litraa tuli kasvissosetta näistä aineksista, se rasioihin ja pakkaseen niin on mukavaa vaihtelua valmiille kasvissoseelle talven mittaan.

Huh hellettä!

2010-07-26T20:22:00.003+03:00

Näillä keleillä on kyllä jäänyt koirien kanssa päivätouhuamiset ihan minimiin. Päivisin ollaan käyty ihan pikaisella hihnalenkillä, ja pitemmälle metsälenkille ollaan menty vasta illan edes vähän viiletessä.

Ihan parasta kesäpuuhaa on tietenkin uiminen, ja aika paljon ollaankin käyty järvessä viilentelemässä. Vieno vesipeto ei paljon houkuttelua uimiseen tarvi, vaan säntää järveen heti kun on mahdollista. Vappu ja Vuokkokin menevät mieluusti uimaan kunhan on uimaliivit päällä, mutta Topi tyytyy tassujen kasteluun oli varusteet mitkä hyvänsä.

Ja sitten muutama kuva mökiltä, jonne näillä keleillä on ollut ihana lähteä koko porukan kanssa vapaa-ajan viettoon!

Kesätukka

2010-06-14T21:32:00.000+03:00

Topi kävi tänään trimmissä hakemassa kevyemmän kesätukan.
Samalla reissulla nähtiin Topin 3kk ikäinen lapsenlapsenlapsi, Ilona. Aivan ihana tapaus, ja melkoinen riiviö ;)

Näin komeena sitä nyt sitten ollaan!

Kylpyläreissu

2010-06-13T19:39:00.000+03:00

Aamulla pakattiin kassiin uimaliivit, kylpytakit, karkkeja ja muuta tarpeellista, ja suunnattiin Vuokon ja Vapun kanssa Hyvinkään koirakylpylään.

Perille päästyämme käytiin pienellä lenkillä, ja sitten suunnattiin altaalle. Ensin liivit päälle, tassut puhtaaksi suihkussa, ja ei kun pulikoimaan! Ensin tytöt uivat liivit päällä, ja kun uintiaikaa oli enää kymmenisen minuttia jäljellä otettiin liivit pois ja tytöt saivat uida vielä ilman liivejä. Puolentunnin jälkeen meillä olikin pari väsynyttä tyttöstä, ja paluumatkalla boxeista kuului tasaista tuhinaa kun molemmat neidit vetelivät sikeitä.

"Joko mennään?"

"Mä saan sut ihan kohta kiinni!"

Vuokko

"Huh! Nyt riitti" Tuumaa Vappu

"Me ollaan näin nätisti, saako karkkia??"

Vuokko

Tervetuloa blogiin!

2010-06-12T22:52:00.002+03:00

Tervetuloa Lempimuonan taustajoukkojen blogiin!
Tässä blogissa seikkailee pääasiassa westielauma Topi, Vappu, Vuokko ja Vieno.

Topi on 9-vuotias eläkepäiviä viettävä herrasmies, joka nuorena miehenä harrasti aktiivisesti näyttelykehien valloitusta bongaten itselleen Suomen, Norjan, Tanskan ja Eestin valionarvot. Viime vuonna palattiin vanhan harrastuksen pariin, ja käytiin hurmaamassa veteraanikehissä tuloksena wuoden westieweteraani 2009.

Topi

Vappu, meidän 8-v mummeli on kesää, aurinkoa ja herkkuja rakastava westierouva. Vappu muutti 1-vuotiaana meidän iloksi, ja Topin järkytykseksi ;) Tosin Topi toipui tästä järkytyksestä muutamassa päivässä, ja tuumi, että vaikka perheen ainoana koirana olossa on puolensa, on viehättävä neitiseurakin kyllä ihan jees!
Vappu on kokeillut monen moista harrastusta, näyttelyissä ollaan käyty saavuttaen FIN MVA, agiliidelty ollaan alkeiskurssin verran ja tokokurssillakin ollaan joskus pyörähdetty.

Vappu

Vajaa 6-v sitten Vappu pyöräytti meille ihanaisen pikkuwestien Vuokon. Vuokon ollessa pikkupentu ihailin sitä ja haaveilin, "voi kun se ei ikinä kasvaisi isoksi, vaan jäisi noin ihanan pieneksi..." Toiveilla vaan on joskus paha tapa toteutua, ja nyt meillä asustaakin miniatyyri, ikipentu Vuokko.Vuokko on harrastanut agilityä, mutta pienen kokonsa Vuoksi näyttelykehät ollaan jätetty suosiolla muille. Edelleen monet luulevat lähes 6-vuotiasta Vuokkoa pennuksi, toki pienen kokonsa, mutta ennenkaikkea pentumaisen luonteensa vuoksi :)

Vuokko

Vieno, 3-v westieneiti on meidän perheen kuopus. Vieno on varsinainen herkkusuu, ruokaa suuresti rakastava kulinaristi. Vieno harrastaa agilityä, ja näyttelyissäkin tulee joskus pyörähdettyä.
Vieno on myös kova uimari, ja löytääkin lumettomaan aikaan lähes joka lenkiltä jonkin uimiseen, kahlaamiseen, tai muuten vaan rypemiseen sopivan lätäkön. Onnekseen Vieno kyllä pääsee kesällä myös järveen uimaan, ja silloin tällöin retkelle koirakylpylään.

Vieno