MEJÄ kokeessa Ähtärissä

Huh, nyt se on takanpäin. Nimittäin meidän ensimmäinen MEJÄ koe!

Koe pidettiin Ähtärissä, ja tuomarina meidän jäljellä oli Jari Salokanto.
Tuomarin koeselostus:

Westie Vieno touhotti suorastaan innoissaan päästessään jäljen makuun. Se haarukoi ilmavainulla nenänpään melkein pyöriessä ilmassa ja jäljen suunta löytyykin nopeasti. Ensimmäinen osuus jäljestetään puhtaasti hakien pientä siksakkausta varmistamaan oikeaa etenemissuuntaa. Toisella osuudella riistan jäljet alkavat häiritsemään ja nenän valikko joutuu koetukselle arpoessaan oikeaa suuntaa. Koira hyvin tietää, mitä jälkeä emäntä toivoisi sen seuraavan, mutta toisaalta... Metsässä on lukemattomia ja tuoreehkojakin jälkiä, jotka houkuttavat hirveästi. Tämä päättämättömyys johtaa pitkään pyörimiseen aivan jäljen lähituntumassa toisen osuuden lopussa eikä omin avuin ja haluin päästä enää verijäljelle. Koira palautetaan jäljelle, mutta jäljestyksen makuun ei tahdota päästä sitten millään. Riistan hajuja on ilmeisesti aika laajalla. Pitkään koira saa hieroa hajunystyröitään ennenkuin jäljestys alkaa sujua. Viimeisen osuuden alussa riistan hajut vievät koiran vääjäämättömästi uudestaan mukaansa ja koira pitää kutsua vielä kerran ottamaan uutta vauhtia jäljen päälle. Tämän jälkeen jäljestetään loppuun asti aluksi hieman haparoiden, mutta loppua kohden parantaen taas alkuosuuden malliin.
Ensimmäisellä kulmalla koira pyörii melko lailla eikä havaitse makuuta ollenkaan, toinen makuu tutkitaan erittäin tarkasti, kaadolle koira hiipii varovasti, mutta omii sen lopulta nuollen. Osoitti taitavat nenänkäyttö taitonsa, mutta uskollisuus verijälkeen on vielä häilyvä.

Kivasti siis meni, harjoittelumäärään nähden olen tosi tyytyväinen. Ne muutamat treenijäljet mitä ollaan tehty, on ollut varmaan max kolmanneksen kisajäljestä, eikä yhtään kisamittaista jälkeä olla treenattu.
Maasto oli ihan kiva, ei mitään suurempia tiheikköjä, aika paljon soista pehmeää pohjaa, muttei kuitenkaan niin pehmeää että koiran olisi ollut vaikea siinä kulkea.
Ojan ylityksiä osui jäljelle varmaan lähemmäs kymmenen, mutta vai parissa niistä oli vettä. Eipä kyllä meidän vesipedolle tuottanut ne mitään vaikeuksia ;)

Niin ja se oma osuus, eli jäljen tekeminen ja opastus, sujui nekin ihan hyvin. :)
Harmi vaan, että nämä oli kauden vipat kokeet, ensi vuonna on kyllä pakko päästä uudelleen!

Laukaisutestin jälkeen odottelua...