Erikoisnäyttelyssä, ja agiliitelemässä

Huh, tämän vuoden erikoisnäyttely on nyt takanapäin! Herätys lauantaina kukonlaulun aikaan, ja lähtö klo 6.30 kohti Järvenpäätä. Maailman aamu-unisimman Topin sain hakea puoliväkisin makuuhuoneen sängyn alta juuri ennen lähtöä.
Näyttelypäivä kului lähinnä teltassa koiria kehään valmistellen, aamupäivään asti sadetta ja ukkosta pidätellen, ja koko päivän ampiaisia hätyytellen! Siis ihan järkyttävä määrä amppareita, teltassa oli kokoajan vähintään 1-2 ampparia... Onneksi ketään ei kuitenkaan pistänyt!
Brittituomarilla oli melkoisen tiukka linja ERIä ei kovin helpolla herunut, EH:ta ja H:ta sitten sitäkin enemmän, jopa T:tä jaettiin, mm. junnu- nuorten- ja avoimen luokan nartuissa sai vain yksi koira ERI:n.
Meidän laumasta näyttelyyn lähti Topi, puolustamaan viime vuoden ROP VET sijoitustaan, mutta joutui nyt tyytymään EH:n ja oli veteraani urosten ykkönen. Kuten moni muukin koira näyttelyssä, oli Topikin tuomarin mieleen liian lihava. Kukaan kuudesta veteraanikoirasta ei saanut ERI:ä, joten tänä vuonna ei erkkarissa valittu ollenkaan ROP veteraania.

Topin arvostelu:
Dog very typical, good outline, very pleasing head, good dark eye, nice expression, good lay back of shoulder and rear angulation. Covered the ground well considering the weight he is caring.

Viikko sitten sukuloitiin Etelä-Pohjanmaalla rippijuhlissa, ja samalla reissulla käytiin Vienon kanssa kisaamassa Lapualla agilityssa.
Ykkösluokkalaisille oli sunnuntaina agirata ja hyppyrata, joista jälkimmäiseen olin Vienon ilmoittanut.
Rata oli helppo, mutta kepeillä kämmättiin. Ohjasin huonosti ja ajoin Vienon aloittamaan kepit väärältä puolelta, korjasin ja jatkettiin matkaa. Kepeiltä siis viitonen, ja yliaikaa radalta tuli melkein 4 sekkaa, tuloksena 8,99.

Ai niin, ehdittiinhän me viime viikon alkupuolella tehdä Vienolle yksi MEJÄ harjoitusjälkikin! Ja olikin ihan paras jälki ikinä Vienolla!! :D
Aivan ihanalla innolla lähti pikkuterrieri jäljelle, ja tosi tarkkaan eteni. Ekalla kulmalla hukkasi jäljen, mutta löysi jäljelle itse takaisin, ja loppu meni tosi hienosti ja vauhdikkaasti.
Niin hyvä fiilis jäi niistä treeneistä, että uskaltauduin ekaa kertaa täyttämään hakemuksia MEJÄ-kokeisiin! Toki se harjoitusjälki oli tosi paljon lyhempi, mitä oikea koejälki on, mutta katsotaan nyt.. Toisaalta kautta on enää vähän jäljellä ja kokeisiin vaikea päästä, joten tosi hyvä tuuri kyllä käy jos vielä tälle kaudelle johonkin kokeeseen päästäisiin.

Vieno Lapualla odottelee että pääsisi agiliitelemään

Kohta mennään!